Ruohonjuuritason aktivismia - coming soon?
January 29, 2008 by wilpuri
Suomalaisena tottuu näkemään asioita telkkarista ja ajattelemaan, että koskahan tuokin juttu saapuu tänne Pohjolan perukoille asti. Oli kyse sitten elokuvista, lasten leluista, muoti-ilmiöistä tai poliittisista suuntauksista, me olemme eurooppalaisittain katsottuna aina hieman jäljessä.
Sama koskee luonnollisesti myös Suomen kansallismielisiä. Me olemme pieni, marginaalinen ryhmä, jolla on tuskin yhtään näkyvyyttä julkisuudessa, kun naapurimaassa Ruotsissa ollaan jo luotu mittava kansallismielinen verkosto, johon kuuluu puolueita, poliittisia aktivistijärjestöjä, kirja - ja levykauppoja, lehtiä, kampanjoita, poliittisia merkkipäiviä, internetyhteisöjä, jne. Toisin sanoen länsinaapurissa ollaan askel edellä. Asiaan vaikuttaa tietysti se, että myös demograafisesti katsottuna Suomi on vuosikymmeniä jäljessä, asia, jota me kämyt varmasti arvostamme. Itse ihmettelin kauan, miten Medelsvensson oikein sietää maataan johtavaa eliittiä, julkista poliittista ilmapiiriä ja rappeutuvaa yhteiskunnallista tilannetta ylipäätään. Eräs suuresti arvostamani ruotsalaisbloggaaja Oskorei ilmaisi asian erittäin osuvasti:
I takt med att de etniska och religiösa konflikter som både Wallerstein och Faye förutspår blir tydligare för gemene man, så kommer gemene man att anpassa sig till den nya situationen (om än med en tröghet som gränsar till idioti, och förmodligen redan säkrat svenskarna en plats i historieböckerna för all framtid).
Ja samma på finska:
Kun niin Wallensteinin kuin Fayenkin ennustamat etniset ja uskonnolliset konfliktit käyvät yhä selvemmäksi kadunmiehelle, tulee kadunmies sopeutumaan uuteen tilanteeseen (joskin hitaudella, joka on typeryyden rajamailla, ja joka on jo luultavasti varmistanut ruotsalaisille paikan historiankirjoissa ikuisiksi ajoiksi).
Suomalaiset eroavat hieman ruotsalaisista, sillä omien kokemusteni nojalla me olemme toistaiseksi konservatiivisempia (”takapajuisia”) ja isänmaallisempia (”rasisteja”). Meillä Suomen kämyillä on siten kenties helpompi toimia ja saada viestiä eteenpäin, koska yleisö on jo valmiiksi lähempänä meidän taajuuttamme. Olen myös melko varma, että Suomessa vastareaktio syntyy paljon nopeammin kuin Ruotsissa, mikäli tilanne täällä kehittyy samaan suuntaan.
Mutta koska Ruotsissa ollaan siinä pisteessä, jossa ollaan, on luonnollista, että kansallinen vastarinta on myös paljon järjestäytynempää ja mittavampaa. Uusi mielenkiintoinen ilmiö, joka ei toki ole pelkästään ruotsalainen, on “vapaiden nationalistien” tulo pelikentälle. He ovat olleet olemassa jo kauan ja idea on varmasti vanha, mutta nyt on Ruotsissa alkanut tapahtua ja näitä vapaiden nationalistien pieniä aktivistijärjestöjä on alkanut kasvamaan kuin sieniä sateella. Idea on hyvin yksinkertainen: luodaan pieniä paikallisia aktivistijärjestöjä, jotka sitten levittävät aatetta laittamalla ylös flyereita ja tarroja, julisteita ja nettiosoitteita, sekä järjestävät illanistujaisia ja muuta ohjelmaa. Minusta konsepti on loistava, monesta syystä.
Ensinnäkin kuka tahansa voi perustaa tällaisen järjestön, se ei vaadi oikeastaan minkäänlaista rahoitusta eikä isoa talkooporukkaa. Ei tarvitse tehdä muuta kuin kerätä muutama hengenheimolainen ja aloittaa propagandasota!
Toiseksi, tämäntyyppiset järjestöt sopivat kuin nyrkki silmään internetaikakauteen, jossa on helppo luoda verkostoja, saada ideoita ja materiaalia välimatkoista välittämättä. Pieni, kolmen-neljän hengen porukka voi helposti vastata kokonaisen kaupunginosan ‘propagandakampanjasta’. Tärkeintä on saada viesti esille, näkyville. Jos viesti näkyy, mekin näymme. Jos me näymme, me olemme olemassa julkisessa tajunnassa. Mitä enemmän me näymme, sitä enemmän tukijoita me tulemme saamaan. Maailmankatsomuksemme yleistyminen rohkaisee epävarmoja. Jos sattuisin matkalla kouluun/töihin/kauppaan törmäämään johonkin kansallismieliseen julisteeseen, ilahtuisin suunnattomasti.
Ainakin teoriassa siis nerokas konsepti. Pienellä panoksella voi saada merkittäviä voittoja, jotka johtavat siihen, että panosta voi korottaa, joka taas parantaa tulosta entisestään. Noidankehän antiteesi.
Tässä pari esimerkkiä länsinaapurista:
Nämä järjestöt ovat maanlaajuisen kansallismielisen verkoston peruspilarit. Yhteistyö ja yhteydenpito on meidän aikanamme helppoa, ja näiden paikallisten järjestöjen varaan voi hyvin perustaa mittavampaa maanlaajuista toimintaa.
Koska meillä Suomessa nähdään tällaista?
Kiitos, ajatuksia herättävä kirjoitus.